Fibromyalgia on taas antanut merkkejä olemassa olostaan. Tänään sitten soitin päivystykseen ajan, että saan normilääkkeilleni reseptin. Viime vuosina kun olen tarvinnut niin harvoin lääkkeitä, että kotona ei ollut yhtään eikä reseptiäkään enää tallella. Ja voi huoh miten meinasi palaa käämit! Lääkäri oli tulostanut jostain hoito-ohjeet ja niitä sitten tutkiskeli. Kysyi kyllä aikaisemman lääkitykseni, mutta ei sitten perustanut siitä mitään vaan tahtoi määrätä kuusi kertaa kalliimmat lääkkeet tilalle. Silloin, kun tämä sairaus todettiin, testailin useita eri lääkkeitä ennenkuin löytyi tämä mikä minulle auttaa. Ja nyt olisi pitänyt taas testata jotain uutta. Minäpä vaan en suostunut. Lääkäri oli närkästynyt, kun minulle ei kelvannut hänen kirjoittamansa lääke, mutta kirjoitti sitten lopulta minulle sen mikä on aiemmin todettu hyväksi lääkkeeksi.

Kun kysyin häneltä, että miksi pitää vaihtaa lääke, kun kerran on olemassa toimiva lääkitys, niin hän ei osannut perustella sitä millään. Lääkäri ei ottanut myöskään huomioon millään lailla sitä, että minun on oltava työkuntoinen maanantaina. Mitä jos tuo uusi lääke ei olisi sopinutkaan? Ja mitä jos minä olisin saanut siitä sivuoireita? Kyseinen lääke "voi aiheuttaa heitehuimausta, uneliaisuutta ja keskittymiskyvyn heikentymistä. Älä aja autoa, käytä monimutkaisia koneita tai ryhdy muihin mahdollisesti vaarallisiin töihin, ennen kuin tiedetään, vaikuttaako tämä lääke kykyysi suoriutua näistä tehtävistä". Hei oikeasti, enhän minä voi tälläistä ottaa ja mennä töihin! Varsinkin, kun minun olisi pitänyt vielä maanantaina tuplata annos! Heitehuimaus ja väsymys ovat sivuvaikutuksia joita on valmistajan mukaan useammalla kuin yhdellä kymmenestä käyttäjästä. Eli aika todennäköisiä nuo olisivat.

Oikea käsi on aika jumissa, mutta tiedän, että sen saa nyt kuntoon maanantaihin mennessä. Vaikka olen ollutkin liki oireeton monta vuotta, niin muistissa on kyllä hyvin kaikki mikä auttaa ja ennenkaikkea kaikki mikä pahentaa oireita. Nyt vaan otetaan rennosti. Ikävä kyllä tämä tietää nyt sitä, että kutominen on poissuljettuna eli työ ei edisty. Harmittavaa sinänsä, kun takaosa on jo valmis ja etuosakin melkein kokonaan! Mutta terveys ennen käsitöitä..

Äsken menin hakemaan pyykkejä kuivaushuoneesta. En jaksanut hakea pyykkikoria yläkerrasta vaan otin pyykit syliini. Tullessani kuivaushuoneesta meinasin kaatua pihaan. Meillä ulkoistettiin talonmiespalvelut vuoden alusta ja tämä tyyppi, jonka nyt pitäisi huolehtia meidän pihan kunnosta, on aika huoleton kaveri. Viime viikolla meni kolme päivää ennenkuin hän aurasi sohjot - siihen saakka meillä kahlattiin pihalla. Noh, hän sitten auratessaan (vieläpä traktorilla, ei tarvi edes käsin lykkiä niinkuin me on aiemmin tehty) jätti yhden kasan tuohon pihaan! Se on ihan suoraan tuossa linjalla meidän ovelta kuivaushuoneeseen ja siihenhän minä sitten osuin tullessani. Pyykit kun olivat sylissä, en nähnyt eteen niin paljoa, että olisin huomannut tuon kasan. Enkä minä nyt enää muistanut, että se siinä on. Taannoin loukkaamani nilkka on taas arka. Tämä on ihan selvästi minun tuuriani. Minä tahdon mennä töihin maanantaina, aikuisten oikeasti!! Minä en tahdo sairaslomaa, vaan tahdon olla kunnossa!! Mikä siinä on niin vaikeaa?