Viime yönä nukuin jotain viitisen tuntia. Aamulla en päässyt niin aikaisin ylös sängystä, että olisin ehtinyt reilusti ennen seitsemää töihin. Siis niin reilusti, että olisin viitsinyt käydä hakemassa jonotusnumeron labraan ennenkuin käyn vaihtamassa työvaatteet päälle. Vaatteiden vaihdon jälkeen numeroni olikin jo sitten kymppi. Ihmeesti ei kuitenkaan tarvinnut odotella kuin vartin verran. Päivän mittaan oli pakko kurkata koneelta verikokeen (hcg) tulos: ei ollut vielä nolla, oli kuusi. Ihmeen hitaasti sitten laskenut, kun viikossa tullut alas 22 -> 6. Noh, suunta on laskeva ja ihan kohta se on siellä nollassa. Huomenna olisi vielä aika lääkärille. Samalla oli vastattu myös ne kaiken maailman klamydiat, kupat ja tippurit mitä se lääkäri minusta määräsi otettavan. Eipä ole mikään yllätys, että ovat negatiivisia.

Vasemmalla alavatsalla on taas tuntunut kipua. On hyvinkin munasarjan kohdalla, ettei sinne vaan olisi kehittymässä taas kystaa, huoh. Huomenna sekin selviää. Miksi ihmeessä minun pitää olla niin kipuherkkä juuri tuolta alueelta?? Varsinkaan kun sitten synnytykseen en tarvitse kipulääkkeitä. Luulisi olevan sama homma siinä sitten kanssa.

Iltapäivällä olin koulutuksessa ja taskussani alkoi kännykkä tärisemään. Meinasin jättää vastaamatta, mutta poistuin luentosalista ja vastasin. Ihme on tapahtunut: minä olin voittanut ison Diddl-pehmolelun - eikä ollut edes aprillipila! Pehmolelu on 120cm korkea ja hintalapun hinta oli 366e! Järkyttävä hinta, mutta ihana yllätys. Joskus edes sattuu jotain positiivista!