Minulle tarjoitui tilaisuus tehdä ylimääräisiä työvuoroja toisessa yksikössä. Koska tuota rahaa ei ylenmäärin ole ja kaikkien tämän vuotisten reissujen jälkeen vielä vähemmän, niin mieluusti niitä sitten otin vastaan. Kyseisessä paikassa olisi mahdollista pelkkiä yövuoroja ja saada sinne vakituinen toimi jo vuoden alusta. Yritin sitten saada virkavapaata vuoden loppuun saakka, että voisin kokeilla miltä tuolla tuntuisi olla pidemmän päälle. Mutta kuinkas kävikään: jouduin keskustelemaan sekä osastonhoitajan että ylihoitajan kanssa ja silti jäin ilman virkavapaata. Yllättäen olenkin liian korvaamaton yksilö! Kaiken reiluuden nimissä kyllä kuuluisi sitten antaa toimi, jos minua ilman ei muka osasto pyöri!!

Noh, sain kuitenkin neuvoteltua itselleni 75% työajan ja teen loput (ja vähän enemmänkin) siellä toisessa paikassa. Mutta yllättävintä tässä on nyt se, että eilisestä lähtien minulla on vain pelkkiä yövuoroja myös omalla osastolla!! Vielä pari viikkoa aiemmin osastonhoitaja sanoi minulle, että minun pitäisi tehdä enemmän aamuvuoroja, kun niissä kehittyy ammattitaito paremmin. Tästä olen kyllä itse erimieltä. Aamuthan menee samalla rutiinilla aina, yövuorossa sitä tarvitaan silmää ja korvaa paljon enemmän.. Mutta samapa tuo, kokeillaan nyt tätäkin, niin tietää miltä se tuntuu. Viime kuussa ehdin valvoa yhteensä 13 yötä, ja siihen vielä päälle aamu- ja iltavuoroja.

Aika vähillä vapailla sitä on menty ja kyllä sen huomaa. Ei väsymyksenä tai uupumisena vaan kaaoksena kotona. Teiniprinsessan kanssa teimme sopimuksen ja hän ottaa vastuulleen viikkosiivouksen tekemisen. Lauantaina olin pitkän päivän töissä (7-21) ja hyvin oli tyttö pitänyt kodista huolta: oli siivoillut ja pessyt pyykkiä useamman koneellisen. Toivottavasti tuo innostus pysyy vähän pidemmälle, ettei ole heti sitten jo kaatumassa uudelleen minun niskaani. Tyttö saa kyllä palkan tekemisistään, että ei tässä ole mistään riistosta kyse..