Viime laivareissun jälkeen lupasin esikoiselle, että kun laivalta ostetut tupakat on poltettu, niin uusia en osta. Pitkällehän nuo kestivät, mutta se päivä sitten koitti, että ne loppuivat. Tässä lupauksessa oli taustalla vähän sekin, että raskautuessa on joka tapauksessa lopetettava ja sen vuoksi minä narahdan heti aina sukulaisille ja tuttaville raskaudesta. Jos nyt lopettaisi ennen kuin on raskaana, niin saisi pidettyä salassa asian siihen saakka, että on varmistettu, että vatsassa on tosiaankin elämään. Muistaa nyt kuitenkin, että miten viimeksi kävi.. Miehen kanssa on sovittu, että hän ei tämän lakon jälkeen polta enää kotona. Hän saa polttaa töissä ja viihteellä ollessaan - tuo jälkimmäinen on myös sallittuna minulle.

Tämä on blogi blogin sisällä ja tänne puran sen, miten helposti tai vaikeasti savuton elämä taas alkaa.


Päivä 1
Mies sai napattua viimeisen askin viimeisestä kartongista. Hänen askissaan on vielä tupakkaa (tosin vain 2kpl, tarkistin). Periaatteessa minähän voin nuo polttaa, eikös? Siis jos unohtaa sen, että miten inhottavaa se on toista kohtaan, jos polttaa salaa toisen viimeiset tupakat. Ehkä minä teen tasajaon ja poltan noista toisen. Sitten onkin se hankalampi juttu eli poltanko sen heti pois kiusaamasta vai säästelenkö sitä tiukkaan paikkaan??

Ensimmäisen päivän saldo:
Aamulla yksi, sitten koko päivä ihan ok, mutta kun mies tuli töistä, niin alkoi hermot mennä. Lopputuloksena kioskireissu ja askin haku. Illalla sitten menikin 5 tupakkaa.. Eli päivän saldo on 6 poltettua tupakkaa.

Päivä 2
Ei tee edes mieli olla tupakoimatta. Voi huoh!