Viime laivareissun jälkeen lupasin esikoiselle, että kun laivalta
ostetut tupakat on poltettu, niin uusia en osta. Pitkällehän nuo
kestivät, mutta se päivä sitten koitti, että ne loppuivat. Tässä
lupauksessa oli taustalla vähän sekin, että raskautuessa on joka
tapauksessa lopetettava ja sen vuoksi minä narahdan heti aina
sukulaisille ja tuttaville raskaudesta. Jos nyt lopettaisi ennen kuin
on raskaana, niin saisi pidettyä salassa asian siihen saakka, että on
varmistettu, että vatsassa on tosiaankin elämään. Muistaa nyt
kuitenkin, että miten viimeksi kävi.. Miehen kanssa on sovittu, että
hän ei tämän lakon jälkeen polta enää kotona. Hän saa polttaa töissä ja
viihteellä ollessaan - tuo jälkimmäinen on myös sallittuna minulle.
Tämä on blogi blogin sisällä ja tänne puran sen, miten helposti tai vaikeasti savuton elämä taas alkaa.
Päivä 1
Mies sai napattua viimeisen askin viimeisestä kartongista. Hänen
askissaan on vielä tupakkaa (tosin vain 2kpl, tarkistin). Periaatteessa
minähän voin nuo polttaa, eikös? Siis jos unohtaa sen, että miten
inhottavaa se on toista kohtaan, jos polttaa salaa toisen viimeiset
tupakat. Ehkä minä teen tasajaon ja poltan noista toisen. Sitten onkin
se hankalampi juttu eli poltanko sen heti pois kiusaamasta vai
säästelenkö sitä tiukkaan paikkaan??
Ensimmäisen päivän saldo:
Aamulla yksi, sitten koko päivä ihan ok, mutta kun mies tuli töistä,
niin alkoi hermot mennä. Lopputuloksena kioskireissu ja askin haku.
Illalla sitten menikin 5 tupakkaa.. Eli päivän saldo on 6 poltettua
tupakkaa.
Päivä 2
Ei tee edes mieli olla tupakoimatta. Voi huoh!
maanantai, 18. helmikuu 2013