Hormonit hyrrää ainakin lujaa. Mieliala muuttuu sekunnissa puolesta toiseen ja itku on herkässä. Vähän kun vain asiat menee toiseen suuntaan kuin olen itse ajatellut, niin maailma on kaatumassa. Tätäkö tämä taas on? Eilenkin mies kysyi, että tapelleenko me enemmän silloin kun mä olen raskaana vai silloin kun mä en ole.. Saisi olla enemmän läsnä ja ottaa minua enemmän huomioon, niin ei varmaan tapeltaisi ollenkaan!