Huomenna ei olekaan sitten hengähdystaukoa ennen iltaa ollenkaan, joten ajattelin mennä ajoissa nukkumaan. Tämähän tarkoittaa kohdallani sitä, että jos puolilta öin on sängyssä, niin se on tosi aikaisin..

Aamulla vien pienet hoitoon kymmeneltä, haen Vilijonkan kummisedältään ja sitten pitääkin mennä jo töihin. Illalla, kun pääsen kotiin, onkin kello jo niin paljon, että Niiskuneiti on jo nukkumassa. Sitten taas tiistaina aamulla lähden töihin ennen muiden heräämistä. Huoh! Vaikka toisaalta tuollainen, että iltavuoroa seuraa aamuvuoro, on kätevä, niin on se aika kurja lasten vuoksi. Aamuvuoron jälkeen on sentään niin paljon päivää jäljellä, että ehtii olla lasten kanssa, mutta iltavuorot on ilkeitä. Lapset pitää viedä hoitoon aikaisemmin kuin menen töihin, koska muuten heidän päivärytminsä sekoittuu. Sitäkin nähtiin viime viikolla, kun oltiin miehen kanssa molemmat iltavuorossa. Niiskuneidin sai juuri ja juuri nukkumaan päikkärinsä ennen tarhaan menoa, mutta Pikku Myy ei tahdo nukkua niin aikaisin. Sitten hän onkin väsyksissä, kun muut onkin tarhassa nukkuneet unensa. Vielä kun tähän lisää sen, että molemmilla on tarhaan jääminen vaikeaa.

Miten ehdinkään jo ajattelemaan, että kohta ei olisi tarvinnut tyttöjen mennä tarhaan ollenkaan, vaan olisivat saaneet olla kanssani kotona. Huoh!