Säännöllisesti napsimalla kipulääkkeitä pystyy olemaan ihan kohtuukunnossa. Maanantaihin ei ole enää pitkä, joten yritän sitkutella sinne asti. Toivon mukaan onnistun, sillä huomenna olen toisella puolella Suomea! Pikku Myytä odottaessani (rv:t oli jotain 34+) olimme kanssa siellä käymässä ja silloin tuli katsottua matkan varrella olevat sairaalat tarkkaan. Toivottavasti sillä tiedolla emme tee mitään huomennakaan. Olen ihan varma, että tilanne on munatorvessa vain pahentunut ja vähintäänkin saan toisen satsin myrkkyä. Mielessä on myös pelko siitä, että joudun leikkaukseen ja pahimmassa tapauksessa menetän toisen munatorven (ja kai siinä lähtee sitten munasarjakin).

Nyt tietty joku näppärä ajattelee, että mitä tuo nyt haittaa. Jäähän sinne toinen ja onhan sillä jo ennestään neljä lasta.. Noh, ihan vapaasti saa ajatella niin. Minä saan murehtia just niitä asioita mitkä itseä huolettaa. Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, turha muihin on verrata. Ihan samaa kuin se mitä sai lapsena kuulla, jos ei tykännyt jostain ruoasta: "Afrikassa on paljon pieniä nälkäisiä lapsia, jotka ei ole saaneet ruokaa moneen päivään. Älä märise turhasta!" Sallittakoon sananvapaus!