Eli kipeänä ollaan. Pää on täynnä räkää, tuntuu etten jaksa kannatella sitä olkapäiden välissä ja kuumettakin on. Mutta minkäs teet, ylös on noustava, kun lapset herää. Eikä mieskään ole paljoa paremmassa kunnossa. Pikkutytöt sen sijaan ovat pirteitä kuin peipposet. Ja kaiken kruunaa se, että isot lapset ovat oman isänsä luona, kun exällä alkoi kesäloma! Eli yksin on aamu kärsittävä, pysyttävä ainakin tajuissaan. Vaikeaa tulee olemaan, siitä ei pääse mihinkään. Toivottavasti saan tytöt yhtäaikaa päiväunille! Pikku Myy on ollut jo jonkin aikaa huono nukahtamaan yhtä aikaisin kuin mitä Niiskuneiti menee. Ainut keino on ollut laittaa neidit tuplarattaisiin ja kävellä heidät uneen. Tästä taas ei ole nyt mitään apua, kun en jaksa lähteä mihinkään. Ahdistaa jo valmiiksi, kun ajattelen, että pitää todennäköisesti soittaa töihin ja ilmoittaa olevani sairas. Tuskin tämä huomiseksi mihinkään menee?