Eilen tuli sairaalasta epikriisi. Graviditas tubaria l. sin.
Miten voi yksi pieni lause kaataa päivän? Eilen ei saatu mitään yhdessä
aikaiseksi ja yhtä pahalta näyttää tämä päivä. Vaikka nyt olisi mitä
parhaimmat tilaisuudet mennä koko perheen kanssa jonnekin (tarkoitus
oli ensin lähteä Hesaan), niin kuitenkin lojutaan kotona. Lapset eivät
ehkä koe mattojen pesua yhteiseksi tekemiseksi?
Fibromyalgiakin
raastaa taas, kun on niin kosteat säät. Mies yritti auttaa oloani
nousemalla tänä aamuna, mutta saikin palkaksi vain haukut. No itse
asiassa en minä haukkunut, vaan yritin sanoa hänelle, että hänen pitää
nousta reippaammin, sillä pahimmat minulle on katkonaiset unet
taudin olleessa aktiivisena. Ja hän tietty suuttui sanomistani. Syksyt
ja keväät on pahimmat, oireita on silloin liki joka päivä ja näyttääpä
se syksy nyt alkavan. Jostain syystä raskauden aikana olen täysin
oireeton ja imetysaikanakin oireet ovat lievemmät. Kaipa silloin
erittyy elimistöön endorfiineja normaalia enemmän?
lauantai, 19. elokuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.