Käytiin äidin luona hakemassa esikoisen vanhoja vaatteita takaisin kierrosta (ovat olleet veljen tytöillä välissä). Sinne vaatteiden joukkoon oli sitten eksynyt yksi 80cm haalari ja sitä siinä sitten tuijoteltiin, että eipä se taida sopia enää kuopukselle. Isäpuoli makasi sohvalla ja tokaisi sieltä, että "säästät sen sitten seuraavalle". Äidin kanssa tuijoteltiin toisiamme silmiin ja oltiin ihan hiljaa. Isäpuoli sitten jatkaa, että "eikö niitä nyt vielä ole tulossa kuitenkin?". Siinä vaiheessa pääsi itku. Mieli teki huutaa, että "tahdonhan minä lisää lapsia, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista aina!". Voi ärsytys miten miehet voi olla joskus niin ajattelemattomia! Isäpuolen kun piti vielä vääntää puukkoa haavassa toteamalla, että "onneksi et odottanut ensimmäistäsi". Minä en vieläkään tajua, että miksi sen pitäisi lohduttaa. Yhtälailla tämä oli odotettu ja kauan toivottu lapsi.