Tänään oli aikamoinen hulinapäivä. Aamusta piti olla tarhassa keskustelemassa Pikku Myyn asioista, tekevät siellä joka lapselle henkilökohtaisen kehitys- ja opetussuunnitelman.
Minulla oli vapaapäivä ja mies oli ollut yön töissä, niin tytöt olivat
mukanani. Olimme sopineetkin niin, että menemme sinne ulkoilun aikaan,
niin tytöt saavat olla siinä muiden kanssa ulkona ja minä voin
keskustella sisällä rauhassa. Ihan kiva järjestely, varsinkin, kun se
oli heidän ehdottamansa. Eipä tuossa keskustelussa mitään ihmeellistä,
eikä mitään yllätyksiä. Sieltä päästyäni nopeaan kotiin, jotain
syömistä tytöille, pienin päiväunille ja sitten pitikin taas rientää.
Paitsi, että ei ollut ihan niin yksinkertainen juttu! Niiskuneiti ei
nimittäin suostunut nukkumaan! Meidän neiti, joka aina niin kiltisti
menee päivä- ja yöunille, jäi huutamaan sänkyyn. Noh, silloin tietää,
että neitihän ei käy nukkumaan, joten turha huudattaa. Miehen jouduin
pyytämään sängystä ylös, sillä seuraavaan paikkaan en voinut ottaa
tyttöjä mukaan. Tai olisin, mutta ajomatkan vuoksi he olisivat
nukahtaneet autoon ja sitten minä en olisi voinut mennä tapaamiseen
(lastenvalvojalle, isompien lasten elatusmaksuasioita).
Sitten sieltä kiireellä kotiin hakemaan tytöt ja päästämään mies
takaisin nukkumaan. Ja eikun pukemaan neitoset autoon ja hakea miehen
sisko juna-asemalta. Onneksi juna oli myöhässä, sillä me pääsimme
lähtemään kotoa klo 12.28, joka olisi pitänyt olla jo se aika, kun juna
on asemalla. Me olimmekin sitten etuajassa, sillä juna saapui vasta
12.50. Pipoprojektin viides pipo sai alkunsa tuolla asemalla
odotellessa..
Sitten anoppilaan - niin ja muuten: kumpikaan
tytöistä ei ollut vieläkään nukkunut päiväunia - jossa aloimme
suunnittelemaan miehen siskon kanssa hänen juhla-asuaan lauantaille.
Hänellä oli hame valmiina, mutta se oli hihaton ja olkaimeton eli
täysin epäsopiva siltä osin tähän vuodenaikaan. Ja eikun kaupungille
etsimään sopivaa kangasta yläosaan. Siihen mennessä oli jo esikoinenkin
kotiutunut koulusta ja soitteli kiukkuisena, kun jääkaapissa ei ole
mitään (=ei mitään mitä hän tahtoo). No viimeisenä ehdotuksenani
muistin puolivalmiit patongit, jotka sitten kelpasivat. Mutta minua
hirvitti antaa hänen yksin paistaa ne! Pyysin häntä menemään
herättämään isiä, että tulisi auttamaan. Hetken päästä soikin taas
puhelin ja neiti soittaa vielä kiukkuisempana, että "ei isi herää, se
tahtoo nukkua!". No siinä sitten puhelimessa antaa neuvoja ja pitää
hirveää saarnaa siitä, että mitä ei saa tehdä ja mitä pitää tehdä.
Vaikka tiesin, että neiti osaa käyttää uunia, niin hirvittäähän tuo,
kun ei ole itse paikalla..
Puoli tuntia myöhemmin alan soittamaan tytölle varmistuspuhelua, että
saisin mielenrauhan. Mutta neitipä ei vastaakaan puhelimeen! Ei vaikka
soitin monta kertaa. Soitin sitten miehen puhelimeen (ja mieshän siihen
joutui nousemaan vastaamaan, sillä puhelin oli alakerrassa), niin
selvisi, että tytöllä oli edelleen puhelin äänettömällä. Hänellä on
tapana ottaa puhelin mukaan tallille, mutta laittaa sen äänettömälle.
Eikä sitten muista laittaa siihen ääniä uudelleen päälle.. Noh, neiti
oli saanut patongit paistettua ja oli muistanut laittaa uunin pois
päältä.
Kangaskaupassa saimme oikein hyvää palvelua, tosin pähkäilyjen vuoksi
meillä meni siellä varmaan tunti. Sitten takaisin anoppilaan, jossa
pikku tytöt olivat olleet kylvyssä ja edelleen pirteinä hereillä.
Kellokin alkoi olla jo sitä luokkaa, että päiväunet tuohon aikaan
tuhoaisivat yöunet tai ainakin viivyttäisivät niitä yömyöhälle. Mieskin
tuli sitten sinne ja laitettiin koko porukalla ruokaa. Esikoinen ei
tahtonut tulla, sillä hänellä oli tyttökerho. Suunnittelimme miehen
siskon puvun yläosaa ja sainkin mielestäni ihan hyvän hahmotelman
tehdyksi. Kuopus nukahti syliini, argh, joten kotiinlähtö viivästyi ja
olimme lopulta kotona vasta kahdeksalta.
Päästyämme kotiin oli esikoinen eteisessä vastassa. Tai tarkemmin
sanottuna hän olikin eteisessä järjestelemässä kenkiä. Varsinainen
yllätys tuli, kun pääsin eteisestä sisälle, sillä neiti oli siivonnut!
Ihan itse, ihan pyytämättä! Kyllä oli ihana tulla puhtaaseen kotiin!
keskiviikko, 4. lokakuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.