Tänään oli aikamoinen hulinapäivä. Aamusta piti olla tarhassa keskustelemassa Pikku Myyn asioista, tekevät siellä joka lapselle henkilökohtaisen kehitys- ja opetussuunnitelman. Minulla oli vapaapäivä ja mies oli ollut yön töissä, niin tytöt olivat mukanani. Olimme sopineetkin niin, että menemme sinne ulkoilun aikaan, niin tytöt saavat olla siinä muiden kanssa ulkona ja minä voin keskustella sisällä rauhassa. Ihan kiva järjestely, varsinkin, kun se oli heidän ehdottamansa. Eipä tuossa keskustelussa mitään ihmeellistä, eikä mitään yllätyksiä. Sieltä päästyäni nopeaan kotiin, jotain syömistä tytöille, pienin päiväunille ja sitten pitikin taas rientää. Paitsi, että ei ollut ihan niin yksinkertainen juttu! Niiskuneiti ei nimittäin suostunut nukkumaan! Meidän neiti, joka aina niin kiltisti menee päivä- ja yöunille, jäi huutamaan sänkyyn. Noh, silloin tietää, että neitihän ei käy nukkumaan, joten turha huudattaa. Miehen jouduin pyytämään sängystä ylös, sillä seuraavaan paikkaan en voinut ottaa tyttöjä mukaan. Tai olisin, mutta ajomatkan vuoksi he olisivat nukahtaneet autoon ja sitten minä en olisi voinut mennä tapaamiseen (lastenvalvojalle, isompien lasten elatusmaksuasioita).

Sitten sieltä kiireellä kotiin hakemaan tytöt ja päästämään mies takaisin nukkumaan. Ja eikun pukemaan neitoset autoon ja hakea miehen sisko juna-asemalta. Onneksi juna oli myöhässä, sillä me pääsimme lähtemään kotoa klo 12.28, joka olisi pitänyt olla jo se aika, kun juna on asemalla. Me olimmekin sitten etuajassa, sillä juna saapui vasta 12.50. Pipoprojektin viides pipo sai alkunsa tuolla asemalla odotellessa..

Sitten anoppilaan - niin ja muuten: kumpikaan tytöistä ei ollut vieläkään nukkunut päiväunia - jossa aloimme suunnittelemaan miehen siskon kanssa hänen juhla-asuaan lauantaille. Hänellä oli hame valmiina, mutta se oli hihaton ja olkaimeton eli täysin epäsopiva siltä osin tähän vuodenaikaan. Ja eikun kaupungille etsimään sopivaa kangasta yläosaan. Siihen mennessä oli jo esikoinenkin kotiutunut koulusta ja soitteli kiukkuisena, kun jääkaapissa ei ole mitään (=ei mitään mitä hän tahtoo). No viimeisenä ehdotuksenani muistin puolivalmiit patongit, jotka sitten kelpasivat. Mutta minua hirvitti antaa hänen yksin paistaa ne! Pyysin häntä menemään herättämään isiä, että tulisi auttamaan. Hetken päästä soikin taas puhelin ja neiti soittaa vielä kiukkuisempana, että "ei isi herää, se tahtoo nukkua!". No siinä sitten puhelimessa antaa neuvoja ja pitää hirveää saarnaa siitä, että mitä ei saa tehdä ja mitä pitää tehdä. Vaikka tiesin, että neiti osaa käyttää uunia, niin hirvittäähän tuo, kun ei ole itse paikalla..

Puoli tuntia myöhemmin alan soittamaan tytölle varmistuspuhelua, että saisin mielenrauhan. Mutta neitipä ei vastaakaan puhelimeen! Ei vaikka soitin monta kertaa. Soitin sitten miehen puhelimeen (ja mieshän siihen joutui nousemaan vastaamaan, sillä puhelin oli alakerrassa), niin selvisi, että tytöllä oli edelleen puhelin äänettömällä. Hänellä on tapana ottaa puhelin mukaan tallille, mutta laittaa sen äänettömälle. Eikä sitten muista laittaa siihen ääniä uudelleen päälle.. Noh, neiti oli saanut patongit paistettua ja oli muistanut laittaa uunin pois päältä.

Kangaskaupassa saimme oikein hyvää palvelua, tosin pähkäilyjen vuoksi meillä meni siellä varmaan tunti. Sitten takaisin anoppilaan, jossa pikku tytöt olivat olleet kylvyssä ja edelleen pirteinä hereillä. Kellokin alkoi olla jo sitä luokkaa, että päiväunet tuohon aikaan tuhoaisivat yöunet tai ainakin viivyttäisivät niitä yömyöhälle. Mieskin tuli sitten sinne ja laitettiin koko porukalla ruokaa. Esikoinen ei tahtonut tulla, sillä hänellä oli tyttökerho. Suunnittelimme miehen siskon puvun yläosaa ja sainkin mielestäni ihan hyvän hahmotelman tehdyksi. Kuopus nukahti syliini, argh, joten kotiinlähtö viivästyi ja olimme lopulta kotona vasta kahdeksalta.

Päästyämme kotiin oli esikoinen eteisessä vastassa. Tai tarkemmin sanottuna hän olikin eteisessä järjestelemässä kenkiä. Varsinainen yllätys tuli, kun pääsin eteisestä sisälle, sillä neiti oli siivonnut! Ihan itse, ihan pyytämättä! Kyllä oli ihana tulla puhtaaseen kotiin!