Koko viikon on ollut joku kipeänä! Tai tarkemmin joku perheen naisväestä, nuo ukkoset kun ovat pysyneet terveen kirjoissa. Tiedä sitten miten niillä on niin parempi vastustuskyky kuin meillä muilla?! On ollut oksennustautia, ripulia, yskää, kuumetta jne. Tiistai, keskiviikko ja torstai olivat ihan kauheita päiviä, kun mies oli iltavuorossa töissä. Kyllä uni tuli itsellekin seitsemältä, kun pikkutyttöjen kanssa sänkyyn kaatui.

Itsekin huonossa kunnossa monta päivää ja silti on pitänyt yrittää jaksaa laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Kaikki muu on kyllä jäänyt vähemmälle. Syödä vaan on pakko ja oksennuksessa olevia vaatteita, lakanoita, tyynyjä, mattoja on ollut pakko pestä, hajuhaitat meinasi olla hirveitä. Huipennukseksi meni alakerran pesuhuoneen vessan valaisimesta loisteputki rikki. Ei tietenkään uutta kotona valmiina. Kiva sitten pimeässä yrittää laittaa pyykkejä.. Ja vaikka otin sen putken irti ja nostin sen ulko-oven viereen, niin enhän minä muistanut sitä ottaa mukaani. Pakko oli sitten laittaa sinne väliaikainen lamppu, että näkee jotain.

Eilen oli pikkutytöt kuumeessa. Ei nyt niin kauhean korkealla kuume käynyt (alle 39 pysyi), mutta annoin kuitenkin kuumelääkettä, kun olivat niin nuutuneita, että nukahtelivat pystyyn. Sitten kun lääke alkoi vaikuttaa, niin virtaa oli taas nin paljon, että eivät meinanneet aisoissa pysyä! Voi huokaus! Nuorempi oli saanut lääkettä jo päivällä, joten illasta oli valmis sänkyyn (nukahti sohvalle) kuuden aikaan. Siitä sitten parilla heräämisellä nukkui puoli kahdeksaan saakka. Vanhempi taas sai lääkettä vasta vähän ennen kuutta ja ilta olikin sitten kaaos. Normaalin sijasta neiti valvoi puoli yhteentoista!

Tänään pikkutytöt ovat ihan kunnossa jo, tai ainakin riehuminen on sitä luokkaa. Minä puolestani en. Pää on ihan täynnä räkää ja joka lihasta särkee. Isot lapset ovat linnoittautuneet yläkertaan, kai tässä pitää hellästi pakottaa heitä avuksi, mieskin kun on taaaaaas töissä. Huoh!