Aamulla pitäisi olla viiden aikaan lähdössä Rovaniemelle ja minä vaan kukun hereillä. Päivä meni ihan mönkään, en saanut siivottua kuin olohuoneen ja laitettua pyykit (no niitä oli kyllä varmaan 8 koneellista). Ahdistaa jo valmiiksi, kun tiedän, että anoppi alkaa heti aamusta siivoamaan. Ei se onneksi siitä ikinä mitään sano, mielellään tekee, mutta kun minulla menee sitten taas viikko saada kaikki paikoilleen tai edes löytää tavaroita..

Joskus kuulin matkustamisesta määritelmän joka menee näin:
A-luokan matka = yksin
B-luokan matka = puolison kanssa
C-luokan matka = koko perhe
D-luokan matka = jommankumman vanhemmatkin mukana

En oikein ymmärrä sitä, kun mielestäni se on A-luokan matka, jos pääsee puolison kanssa kahden johonkin. Eikä se kyllä ole huonoin vaihtoehto, että on vanhemmat tai appivanhemmat mukana. Silloin kun saa itsekin välillä levähtää.. Ehkä vaan sitten ajattelen asioita eri lailla kuin tuon määritelmän minulle kertonut henkilö?

Joka tapauksessa olemme miehen kanssa kahdestaan menossa. Harvinaista herkkua etten sanoisi, vaikka reissun tarkoitus ei olekaan mikään lomailu. Mennään nimittäin muuttamaan hänen siskoaan. Ja koska osa tavaroista tulee tänne asti, niin pitää ajaa koko matka peräkärry perässä. Ei oikein innosta, mutta minkäs teet. Jokseenkin hirvittää, varsinkin kun tällä viikolla on ollut täälläpäin kaksi kuolonkolaria joissa molemmissa on menehtynyt nuoria ihmisiä. Talvisäällä pitkän matkan ajaminen kärry perässä ei ole herkkua, eikä vähiten siitä syystä, että mies tulee töistä kotiin viiden aikaan ja siitä sitten pitäisi lähteä ajamaan. Eli hän nukkuu ja minä ajan, varmaankin koko matkan Rovaniemelle saakka. Ja taidanpa ajaa vielä sunnuntaina kotiinkin, kun minulla on enemmän ajokokemusta ja varsinkin peräkärry perässä.

Toivottavasti pääsemme sunnuntaina lähtemään kotiin hyvissä ajoin, että saisi ajaa paljon valoisan aikana. Tämä tietää aikamoista rehkimistä huomiselle ja myös sitä ajamista, sillä osa tavaroista viedään Kemiin. Eli sen lisäksi, että pitää ajaa Rovaniemelle, niin pitää käydä vähintään yhden kerran vielä Kemissä.. En tiedä viitsiikö edes laskea tulevia ajokilometrejä, ettei mene yöunet kokonaan!

Maanantain olen varannut nukkumiselle vaikka harmittaakin lasten vuoksi. Pikkutytöt menevät maanantaina päiväkotiin vaikka ei olla viikonloppuna ehditty olla yhtään yhdessä. Mutta liian raskasta olisi heille tulla mukaan. Hoitopäiviä on edelleen kaksi tälle kuulle käyttämättä eikä arkipäiviä ole enää kuin kolme jäljellä. Ei olisi saanut jättää näin montaa loppukuulle, kun tälle viikolle tuli kolme päivää ja ensi viikolle kaksi. Mutta toisaalta sitä ei uskaltanut niitä oikein alku kuustakaan käyttää (ja oltiin me kipeinäkin), kun ikinä ei tiedä koska tulee kutsu töihin. Toisaalta ei niitä ole kuin 7 päivää kuukautta kohden, että en aio kokea huonoa omaatuntoa siitä, että tytöt ovat hoidossa vaikka itse olen kotona. Hankalammaksi menisi, jos ottaisin tytöt pois hoidosta kokonaan ja sitten pitäisikin mennä töihin. Nyt on kuitenkin ollut tasaisesti töitä, että eipä ne siellä hoidossa ole turhaan olleet montaakaan päivää. Ja kevättä kohden sitä on taas enemmän töitä muutenkin. Ensi viikolla saan tietää, että pääsenkö kesäksi taas "omalle" osastolleni. Sinänsä harmitti, että he eivät osanneet sitä vielä sanoa, sillä perjantaina minua soitettiin toiselle osastolle kesäksi. Mieluummin menen kuitenkin sinne mihin olen koulutuksen saanut ja missä minulla on vastassa tutut ihmiset ja paikat. On siellä niin hyvä ilmapiirikin työskennellä. Uusi osasto olisi taas tiennyt paljon uuden oppimista (vaikka ei minulla ole mitään sitä vastaan), mutta jotenkin sitä tahtoo tulla paremmaksi omalla erikoisalallaan.