Okei, siis mä ymmärrän kyllä, että mies nukkuu yövuoron jälkeen, mutta kun nukkuu vaikka oli eilen vapaapäivä. Ei ole mun mielestä reilua! En kertakaikkiaan tajua, että miksi sen pitää aina saada nukkua. Ja sitten kun se sen kerran kuussa nousee aamulla pariksi tunniksi (ja yhdeksältä on jo lujaa herättämässä mua, että pääsee itse takaisin sänkyyn), niin pitäisi olla kiitollinen. En kertakaikkiaan pidä tästä, raastaa lujaa hermoja. Pilalle se on passattu, prkl. Välillä tekee kertakaikkiaan mieli heittäytyä hankalaksi ja vaatia enemmän ja ehkäpä se pidemmän päälle kannattaisikin? Joutuu muutkin tässä elämässä ajattelemaan muita kuin itseään.

Viime yö oli aika kamala. Nousin monta kertaa yskimään ja yskänpuuskat on niin voimakkaita, että tulee oksennus. Tai tulisi, jos olisi syönyt jotain. Nyt nousee vaan vaahtoa suuhun. Yöllä nousi kuume myös Pikku Myylle, mutta neiti sai onneksi nukuttua kohtuullisesti. Kuopuskin yskii lujaa, mutta hänellä ei ole kuumetta. Esikoinen puolestaan ei olisi millään jaksanut lähteä kouluun, valitteli jos jonkinmoista kipua. Ehkä sai sitten voimia lähtemiseen siitä, että illalla on ratsastustunti jonne ei pääse, jos on pois koulusta.

Kuumeesta huolimatta Pikku Myy jaksaa riehua ja vaikka kuopuksella ei ole muita oireita kuin yskä ja vuotava nenä, niin hän on todella rätyinen. Ilmeisesti pitäisi lääkitä kuopusta, mutta ei Myytä..