Olen pohtinut kaikkea sitä mitä puhuin eilen terveydenhoitajan kanssa. Hän oli aika huolestunut vähästä nukkumisestani, mutta kun siinä on ongelmana se, että en malta mennä nukkumaan ennemmin. Kyse ei ole mistään uniongelmista perinteissä tarkoituksessa. Minä tarvin sitä aikaa olla rauhassa ja ennenkaikkea tarvin aikaa olla miehen kanssa. Vaikka se yhteinen aika olisikin sitä, että istutaan olohuoneessa ja katsotaan jotain elokuvaa, niin ollaan edes kahdestaan. Ja kyllähän me puhutaan siinä samalla.

Toinen iso pointti on se, että en ole ulkona tarpeeksi. Tämä kyllä tulee korjaantumaan taas, sillä olen aina ollut huono menemään ulos kylmällä. Nyt on ilmeisesti taas tämä kylmempi jakso päättymässä ja viikonlopuksi jo tulossa kivan lämmintä. Niin mutta se ongelma: miksi minä en lähde illalla tyttöjen mentyä nukkumaan lenkille? Omaa vikaa laittaa asiaa sen syyksi, että en jaksa, kun kuitenkin valvon monta tuntia vielä illalla/yöllä. Ehkä olisin niin väsynyt sitten, että olisi pakko mennä aikaisemmin nukkumaan.. Mutta kun olen vaan niiiiiiin laiska! Pitäisi olla joku lenkkeilykaveri potkimassa sohvalta ylös :D

Lauantaina olisi yhdet tuparit. Kovasti mietityttää, että viitsisikö pyytää appivanhempia ottamaan pikkutytöt yökylään. Olen jotenkin tullut koko ajan varovaisemmaksi pyytämisessä, sillä on selvästi huomattavissa, että he väsyvät entistä nopeammin. Kiva olisi kuitenkin mennä miehen kanssa kahden sinne.