Neiti neljä vee sai tänään idean, että normaalin lelupäivän (lapsilisäpäivänä isommat lapset saa kuukausirahan ja pienemmillä on lelupäivä) sijasta vietetään ystävänpäivää. Eli minä lähden hänen kanssaan kauppaan ja mies lähtee nuoremman kanssa. Toteutuksessa meni pieleen parikin asiaa, eikä ne johtuneet lapsista. Lähdin ensin viemään isoja lapsia exän luo. Exä ei ollutkaan kotona vielä silloin kun piti, vaan oli vartin myöhässä. Ajomatkat, keskustelu exän kanssa ja tuo vartti odottelua johtivat siihen, että mies ehti olla kuopuksen kanssa tunnin pidempään kaupungilla. Ja kun me vasta ajettiin takaisin, niin nämä olivat jo ostaneet mitä halusivat. Ja siinä kohdin mentiin toisen kerran pieleen. Mies kertoi, että he olivat jo löytäneet "todella hyvät lahjat meille molemmille".

-Voi ei! Mikään ei ole kamalampaa kuin kiireessä ja paniikissa yrittää etsiä jotain erittäin hyvää lahjaa. Varsinkin, kun neiti neljä vee oli ihan erimieltä kanssani kaikesta. Ja kuten arvata saattaa, en löytänyt miehelle sellaista mitä olisin halunnut. Ostin sitten sellaisen kalliin leffalehden mitä mies lukee mielellään. Neiti kyllä löysi hyvän lahjan siskolleen. Muutenkin tyttöjen lahjat olivat mieluisat molempien mielestä.

Minä en pitänyt miehen minulle ostamaa lahjaa kyllä lähellekään mieluisena. Ei ole reilua. Miten yrittää olla innostunut jostain mistä ei pidä lainkaan?? Pilalle meni tämä harvinainen ilta, kun isot lapset ei ole kotona eikä kumpikaan meistä töissä.