Kun kolmen tunnin yöunien jälkeen tekee 14 tunnin työvuoron, niin jotenkin kuvittelisi, että kotiutuessaan olisi jääkaapissa ruokaa valmiina. Jotenkin sitä kuvittelee, että kun toinen on ollut vapaapäivillä ja itsellä on yksi vapaa, niin ei tarvitsisi aloittaa ihan perusasioista. Aamu alkaa tyhjäämällä keittiön pöytä, tiskipöytä ja olohuone tiskeista - huomatakseen, että saa pestä vähintään kaksi koneellista, että saa tiskit pois silmistä. Samalla, kun kävelee keittiön ja olohuoneen väliä, saa olla varovainen ettei kaadu niihin kaikkiin leluihin ja vaatekasoihin joita matkalle on kertynyt.

Eikä nyt unohdeta sitä tosi asiaa, että mies menee töihin vasta klo 15 ja todennäköisesti nukkuu 14.45 saakka. Eilen töissä työkaveri sanoi, että olen niin rauhallinen, että huolestuttaa. Rauhallinen tai ei. seuraava keskustelu käytiin äsken:

Mies: "Minä siivoan, kun tulen illalla töistä."
Minä: "Minä en pysty elämään tässä paskassa."
Mies: "Pystyimme mekin siihen."
Minä: "Sinä voit elää ihan missä paskassa haluat - yksin."

Nyt on oikeasti mielessä vain kirosanat.