Mies kävi yöllä töiden jälkeen vaihtamassa vaatteet ja lähti sitten. Totesin siinä, että "et sä kuitenkaan tule kotiin ennenkuin me herätään". Ja niinhän siinä kävi. "Hetken aikaa" oli tällä kertaa liki seitsemän tuntia. Ei kai siinä muuten mitään, mutta mä lähden kohta töihin ja mies on nukkunut alle 2h.

Kyllä loistavasti osaa taas tukea mun tupakkalakkoa! Tosin ei mun tee mieli tupakkaa, vaan sitä, että voin hetkeksi mennä ulos eikä tarvi kuunnella ketään. Pieni hetki ihan yksin, niin sitten jaksaa taas. Mikäpä mua estää menemästä nytkin ulos käymässä, tuntuu vaan niin hassulta seistä viisi minuuttia ulkona tekemättä mitään..

Mitähän jos mä menisin käymään työpäivän jälkeen tänään jossain? Olen ihan hetken aikaa vaan..