Tänään havahduin, että en ole kutonut melkein kahteen viikkoon. Puikoilla on kuopuksen villatakki, toista hihaa vailla. Ei paha homma. Mutta en ole pystynyt kutomaan. Minulla oli työ mukanani sairaalassa, en pystynyt tekemään. Työ on nyt siirtyillyt paikasta toiseen, en pysty tekemään sitä. Osa syynä on se, että villatakista on tulossa ihan justi. Melkein jopa suoraan liian pieni. Mutta kun neiti ei ole antanut minun purkaa sitä ja tehdä isompana. Sitä on sitten ajatellut, että se menee seuraavalle - seuraavalle joka jäi taas tulematta.  En uskalla tarttua työhön joka muistuttaa minua vauvasta, joka silmukalla.