Ensimmäiset Cytotecit on laitettu, pientä tunnetta on vatsalla. Epäluulo ja epätoivo vuorottelevat tunteissa - tässäkö tämä tosiaankin taas oli? En pysty puhumaan kenenkään kanssa itkemättä. Lasten vienti päiväkotiin aamulla oli hirveää.

Otin mukaani vain miniläppärin. Siinä onkin sitten jokin ihme vika, se ei suostu ottamaan yhteyttä sairaalan verkkoon eikä sillä pysty edes katsomaan muistitikulla olevia ohjelmia. Hemmetti. Mikään ei onnistu. Näillä sairaalan koneilla jaksa kauaa olla, omalla koneella olisi saanut olla huoneessa, rauhassa.