Teinillä tuntuu olevan vaikea kausi menossa. Kaikesta pahasta on hyvä syyttää tietenkin minua ja miestäni. "Paha isäpuoli." Kyllä minä sen muistan itsekin omalta kohdaltani. Kaikesta oli helppo syyttää muita, mitä sitä itse ottamaan vastuuta mistään. Miten sitä olisikaan ollut täydellinen elämä, jos ei olisi ollut isäpuolta. Vuosia myöhemmin sitä kuitenkin ymmärsi, että ei isäpuoli ollut se ongelma. Ei todellakaan. Oli vain niin helppoa syyttää jotain muuta kuin ottaa vastuu omista tekemisistään.

Kun on itselläkin vaikeaa, niin miten jaksaa olla vahva?