Tänään työpäivän päätteeksi päätimme lähteä puolukkaan pikkutyttöjen kanssa. Viime viikolla kävimme jo kertaalleen ja saimme saaliiksi puolukoiden lisäksi runsaasti mustikkaa!

Noh, viime viikolla puolukkaa oli runsaasti, mutta saman paikan oli löytänyt moni muukin. Jouduimme menemään metsään syvemmälle, että sai ruveta poimimaan. Pikkutytöt jaksoivat aluksi tosi hyvin, mutta sitten alkoi pienimmäinen suuntaamaan autolle päin. Kuljettiin polkua pitkin ja minä siitä sitten aina poikkeilin poimien samalla. Maassa oli kasvuston peittämä kivikko ja minä onnistuin astumaan syvään kuoppaan. Ensin luulin päässeeni säikähdyksellä, mutta askel askeleelta alkoi jalkaan koskea enemmän. Minä kuljin hiljalleen autolle ja lopulta jalka ei enää kestänyt painoani. Muut jatkoivat vielä poimimista ja minä jäin tyttöjen kanssa autolle odottelemaan.

Päästyämme takaisin kotinurkille käskin miestä jättämään minut terveyskeskukseen. Siellä oli rauhallinen tilanne ja lääkäri katsoi jalkaani heti. Selvää murtumaa siinä ei ole, mutta se kuvataan huomenna varmuuden vuoksi. Nyt sitten kuljetaan kyynersauvojen avulla ja yritetään tulla toimeen tässä kotikaaoksessa!